KUVATAIDEPSYKOTERAPIA ja psykofyysinen psykoterapia

KUVATAIDETERAPIA

on psykoterapiamuoto, jossa kuvallinen työskentely toimii siltana ulkoisen ja sisäisen todellisuuden  sekä tietoisen ja tiedostamattoman välillä terapeuttisessa työskentelyprosessissa.  Kuvataidepsykoterapia soveltuu eriasteisista psyykkisistä ongelmista kärsiville lapsille ja aikuisille. Kuvataideterapiaa käytetään sekä yksilö-että ryhmäterapiana.  Terapiamuoto ei edellytä erityistä taiteellista lahjakkuutta, avoin mielenkiinto kuvallisen kielen tutkimiseen on avuksi.

Kuvataide/psykoterapeuttinen työskentely on säännöllistä ja pitkäjänteistä. Terapia kestää yleensä useamman vuoden. Ennen terapian aloittamista asiakas käy terapeutin luona 3-5 kertaa haastattelu- ja tutustumiskäynneillä. Tällöin arvioidaan terapian tarvetta, motivaatiota, suhdetta kuvan tekemiseen sekä asiakkaan ja terapeutin yhteensoveltuvuutta.

Lapsen hoitoon kuuluvat aina sopimuksen mukaiset vanhempien/huoltajien ohjauskäynnit terapeutin luona. Terapiassa käsiteltävät, lapsen eri tavoin ilmaisemat vaikeudet voivat pohjautua esim. lapsen kokemuksiin, tietoisiin ja tiedostamattomiin mielensisäisiin ristiriitoihin tai lapsen tunne-elämän kehittymisen epätasaisuuteen.  Terapiassa lapsi voi kertoa sanoin tai kuvallisin ja toiminnallisin keinoin omia tärkeitä asioita.  Ajan kuluessa lapsen ihmissuhdevaikeudet heijastuvat hänen suhtautumisessaan terapeuttiin.  Terapian aikana voi lapsen käytöksessä kotona tai koulussa ilmaantua uusia tai pulmallisia tilanteita, joista vanhempien on hyvä puhua omilla ohjauskäynneillään. Lapsi saattaa myös ajoittain vastustaa terapiaan tuloa ja antaa terapeutista kielteisen kuvan. Tämä ei ole merkki terapian  epäonnistumisesta, vaan kyseessä on usein terapian kulkuun kuuluva vastustus ja se menee yleensä ohi työskentelyn edetessä.

Terapian myönteinen vaikutus ja tulokset voivat tulla hitaasti esiin . Lapsen kehitysprosessia ei voi kiirehtiä. Terapian lopetustyöskentely pidemmässä suhteessa tehdään myös riittävän pituisella ajalla yhdessä suunnitellen.  Terapia vaatii sekä lapselta että vanhemmilta voimia ja kärsivällisyyttä. Oman identiteettinsä kanssa on hyvä tehdä ryhmäsä työtä.

RYHMÄTERAPIA

Terapeutin ohjaamassa täydentyvässä ryhmässä on koettu tärkeäksi 2-3 alkutapaamiset terapeutin ja lapsen/nuoren ja vanhempien/huoltajien kanssa.  Tavoitteena on selvittää sitoutu-misen, tavoitteiden ja oikeanlaisen ryhmäpaikan löytyminen.

Ryhmä sopii nuorelle, joilla on erilaista vuorovaikutukseen liittyvää hankaluutta, yksinäisyyttä, erilaisuuden kokemusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jännittämistä ja arkuutta. Nuoren saattaa olla vaikeaa ilmaista itseään  ja hänen on vaikeaa löytää itseä tyydyttäviä ikätoverisuhteita.

Ryhmäterapia ennaltaehkäisee syrjäytymisuhkaa ja oireiden muuttumista pitkäaikaissairaudeksi.

Ympäristön tuki terapian onnistumiseksi on merkityksellistä. Nuoren vanhemmille/huoltajille kuuluu ohjauskeskusteluja prosessin aikana noin 9x vuodessa. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa 75-90 minuuttia.

PSYKOFYYSINEN PSYKOTERAPIA

Psykofyysisessä psykoterapiassa keskiössä on keho-mieliyhteyden huomioiminen. Psykofyysisessä psykoterapiassa voidaan puhumisen lisäksi työskennellä kehollisin menetelmin. Huomiota kiinnitetään kehotietoisuuteen ja sanattomaan vuorovaikutukseen. Ymmärrys autonomisen hermoston toiminnasta ja vireystilan säätelystä ovat kehopsykoterapian keskiössä.

Psykoterapiasuhteessa kiinnitetään  huomiota vuorovaikutteiseen tunnesäätelyyn.  Tavoitteena on potilaan itsesäätelytaitojen kehittyminen.